Veli Pesonen Kansojen onnellisuuden edistämiseen keskittyvä sinänsä vähäpätöinen kirjoituskokoelma

Suvaitseva voima

30 vuotta sitten kapisempikin räkälä ilmoitti olevansa moderni tanssi- ja seurusteluravintola. Ovimiehet valikoivat asiakkaat tarkasti eikä ravintolasalin puolella sopinut esiintyä missä tahansa vaatekerrassa. Anniskelualueella vallitsi hauskuus ja moninkertainen valvonta. Tarjoilija ja ovimies ovat tietenkin viranomaisen työn jatkajia.

 

90-luvun alku toi muutoksen jossa aluksi asiakaskunnan valikoinnin kriteerejä madallettiin ja pian niistä luovuttiin. Päällystakkinsa sai lopulta ripustaa itse naulaan tai olla ripustamatta. Nyt eletään vaihetta jossa naulakko ei enää kuulu ravintolan normaaliin varustukseen.

 

1850-luvulla runoiljia Baudelaire piti myönteisenä muotiin tullutta mustiin pukeutumista, koska uniformalismi merkitsi hänelle demokraattisuutta, mikä taasen oli kai jollain lailla vänkää. Aatelistoa alempia luokkia oli alettu suvaita aikaisemmasta poikkeavalla tavalla ja tämä vaati ulkoiseksi ilmauksekseen pukeutumisen yhdenmukaistumista.

 

Kun yksilöön luotetaan enemmän, hänen suhteellinen velvollisuutensa viestiä vastuullisuutta kasvaa. Yritysjohtajat eivät enää pukeudu kravattiin vaan “valkokaulustyöläisten” olisi nykyisin kaikkien näytettävä samalta, aamusta iltaan, viikot läpensä: raskaan työn ja maailmallisten vaivojen uuvuttamana pikkutunneilla ylänappia höllentäneeltä taulukkolaskennan ammattilaiselta. Sellainen hän toki onkin.

 

Keikari luulee olevansa erilainen kuin muut ja ehkä hän onkin.

 

90-luvulla verhojen poistumista ravintoloiden ikkunoista tervehdittiin mielenkiintoisena ohimenevänä muotina. Hän ei jäänyt ohimeneväksi vaan jäi ollakseen. Läpinäkyvyys on astunut kuvaan jopa Suomen tapaisessa valvontaa painottavassa yhteisössä. Anniskelualueelle siirtyminen ei enää ole niin juhlallinen tapahtuma eikä se ole kovin salaistakaan. Päällystakissaan olutta lipittävä kansalainen ei enää viesti vastuullisuuttaan pelkästään anniskelupaikan henkilökunnalle vaan ohikulkijoille. Palttoon ripustaminen naulaan alkaa tuntua jo etikettivirheeltä.

 

Päällystakin on oltava tarpeeksi ohut ja kevyt jotta sitä voi vaivihkaan pidellä polvellaan samalla kun juo tuopista olutta. Toisaalta meillä on korkeat sisälämpötilat ja matalat ulkolämpötilat, mikä puoltaa kevyempää vaatetusta sisällä ja tukevampaa ulkotakkia, joka on naulakon puutteessa ripustettava istuimen selkänojalle tai koetettava vain sulloa johonkin. Parempi olla joku toppatakki joka ei kauheasti pahastu siitä että menee vähän flänään, ehkä myös heijastavaa materiaalia ja huomioväreissä.

 

Suvaitsemisen lisääminen ei selvästikään ole erilaisuuden suvaitsemista vaan erilaisuuden vähentäminen toimii suvaitsemisen ehtona. Saattoihan tuon arvata. On tässä jotain hauskaakin koska vaatekerrasta on tullut lopultakin kantajansa julkilausuma; koskaan ei vaatteilla erottuminen ole ollut helpompaa kuin nyt. Tarvitseeko sitä suvaita, onkin kokonaan toinen kysymys.


 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat