*

Veli Pesonen Kansojen onnellisuuden edistämiseen keskittyvä sinänsä vähäpätöinen kirjoituskokoelma

Arvoista ei pitäisi keskustella

Saattaa olla hyvä että poliitikot ovat innostuneet keskustelemaan arvoista koska se voi aiheuttaa havahtumisen todellisuuteen, ettei arvoista kannattaisi keskustella.

 

Arvo on uusimman ajan muotitermi joka pesiytyi akateemiseen maailmaan 1980-luvulla, toimittajien kielenkäyttöön 1990-luvulla ja poliitikkojen mainospuheisiin 2000-luvulla. Jyrki Katainen tyylitteli puolueensa Kokoomuksen aatteellisen historian jonkinlaiseen hermeettiseen päätepisteeseen julistaessaan puolueensa arvopuolueeksi. Hän tiesi että yleisö ei ymmärrä käsitettä kuten se vielä hieman aiemmin olisi ymmärretty, kuin kyse olisi ollut arvopaperiin verrattavasta puolueesta, vaan että äänestävä kansa antaisi tukensa jollekin ”arvoperustaiselle” joka samalla ja kenties siitä johtuen on ”arvokasta”.

 

Onko niin ja voisiko ollakaan? Hallituskriisiin liittyviä kannanottoja seuratessa voi huomata uskomuksen, että juuri arvot ohjaavat toimintaa myös politiikassa, painuneen luihin ja ytimiin. Voi vain keskustella perus- ja itseisarvojen sisällöstä ja siinä esiintyvistä eroavuuksista.

 

Vaikkakaan perusarvoista ja itseisarvoista ei puhuta, puhutaan vain arvoista. Esillä oleva ajatus, että kaikkien puolueiden arvojen olisi oltava samat, on yhtä kuin toive yksipuoluejärjestelmään siirtymisestä. Millainen tuo yksi puolue sitten on?

 

Jos kaikki toiminta on redusoitavissa arvoihin, jonkin puolueen nimittäminen arvopuolueeksi merkitsee sen nimittämistä vain puolueeksi (vailla mitään erityistä arvoa), ja jos taas  vasta arvojen erikseen omaksuminen ja niiden kannattajaksi julistautuminen tekee puolueesta arvopuolueen, olisi tarpeen kysäistä minkä mainostoimiston tiliä tämä kartuttaa ja voisiko muillekin saada samanlaisen.

 

On kuin koko näyttämö eläisi ”valmiissa maailmassa” jonkinlaiseen korkeampaan tietoisuuteen kohonneena. Sellaisella mielentilalla on taipumus olla valheellinen. Olisi otettava lomaa arvokeskustelusta ja keskusteltava ideologiasta, koska vasta luonteeltaan ideologiset muotoilut kertovat mitään siitä, mitä mieltä asioista ollaan tai voitaisiin olla. Arvo on oleva alati tyhjiö, joten 1990-luvun muotitermi ”arvotyhjiö” on sekin yhtä tyhjän kanssa.

 

Asioista pitäisi siis puhua niiden oikeilla nimillä. Tämä on noloa Suomelle ja suomalaiselle politiikalle koska meillä on joukko keskustavasemmistolaisia sosiaalidemokraattipuolueita joista osalla on reaalikommunistista agendaa. Pääministeripuolueella ei vaikuttaisi olevan ymmärrettävää ideologiaa. On luonnollista joskin tympeää että erään keskustavasemmistolaisen puolueen muuttuminen oikeistokonservatiiviseksi puheenjohtajiston vaihtumisen myötä aiheuttaa kauhistelua. Avuksi peräänkuulutetaan ”arvoja”.

 

Asia ei ratkea kotimaisen poliittisen historian luennolla tai kertomuksella siitä miksi asiat ovat maassamme tulleet juuri sellaisiksi kuin ne ovat. Keskustelu kaipaa selväpiirteisyyttä eikä arvoista puhuminen voi siihen sellaista tuoda.

 

Kenties Kataisen mainostemppu on onnistunut värittämään Suomen yhteiskunnan kokoomuslaiseksi ja samalla kokoomuksen punaiseksi. Tempulla olisi teoriassa voinut yrittää päinvastaista eli sosiaalidemokraattien värjäämistä siniseksi mutta nepä ovat muuttuneet entistä punaisemmiksi, oikein kyyristyneet koloihinsa.

 

Kataisen seuraajien Stubbin ja Orpon kyseenalainen kunnia on ollut sosialismia kohti marssiminen. Siitä ei voi puhua koska sosialismi on ideologia eivätkä ideologiat sovi arvokeskusteluun.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Luulet siis vain oikeistohenkisten puhuvan asioista niiden oikeilla nimillä.

Hieno kupla.

Käyttäjän velipesonen kuva
Veli Pesonen

Mielestäni kirjoituksestani on vaikea tehdä tuollaista johtopäätöstä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Suosittelen lukemaan mitä olet kirjoittanut.

Toimituksen poiminnat