Veli Pesonen Kansojen onnellisuuden edistämiseen keskittyvä sinänsä vähäpätöinen kirjoituskokoelma

Huumori olisi hyväksyttävä

Niin kauan kuin huumoriksi luullaan vain erästä komiikan alalajia, ei huumoria ilmiönä itse asiassa hyväksytä, ja hauskuutta tavoittelevat henkilöt joutuvat operoimaan ns. sopivuuden, jonka alue jatkuvasti supistuu, rajoilla.


Äskeinen virke ei yritä olla hauska. Se pyrkii eliminoimaan hauskuutensa koukeroisuudellaan ja kuivakkuudellaan. Syy aiheen nuiveaan käsittelyyn on aiheessa itsessään; tuskin olisi kenenkään mielestä reilua valittaa huumorintajuttomuudesta hauskasti.


Huumori piilee ristiriidassa sanonnan sisällön ja sen esitystavan välillä. Tämänkin kiveen hakatun totuuden voi koettaa leikkisästi kyseenalaistaa. Yhteiskunnassamme yleistyvä suvaitsemattomuus merkitsee huumorin lakastumista ja loppumista, vanhemmat ikäpolvet ovat huumorintajuisempia kuin henkisen korrektiuden pakkopaitaan puetut nuoret. Ilkeää tässä on ettei asiaa voi huomata sellainen jolta huumorintajua puuttuu.


Vaan eipä huumori ole milloinkaan ollut mikään enemmistön ilonlähde. Huumori on toistaiseksi aina ollut vähemmistökulttuuria. Mielestäni huumorintajuiset ihmiset pitäisi julistaa vähemmistöksi jonka oikeudet täytyy tunnustaa ja jonka tasa-arvoa täytyy kaikin keinoin lisätä. Se vasta olisi  kaiken huvittavan hauskuuden äärimmäinen huipennus.


Suvaitsevaisuus ja huumori kulkevat käsi kädessä ja tällä hetkellä Suomesta pois päin. Muodissa oleva komedia jossa nauretaan joko hassuudelle tai törkeydelle ei itse asiassa luo hauskuutta sikäli kuin hauskuuden voi ajatella olevan huumorista lähtöisin, vaan hauskuusilluusion. Sillekin voi nauraa koska sitä voi ivata. Huumorintajuisella vähemmistöllä riittääkin nykymaailmassa niin paljon ivattavaa että huumori helposti värittyy hieman synkin karakterein. Juuri sen vuoksi kirjoitukseni varsinainen aihe onkin luonnollisesti politiikka eikä huumori. Huumori itsessään on sen verran tylsä aihe ettei siitä oikein jaksa repiä huumoria.


Aloitan tämän kirjoitukseni koukeroisella ja kuivakkaalla virkkeellä jonka tarkoitus on ilmaista henkilökohtaista loukkaantumista. Toisaalta henkilökohtaista loukkaantumista ei ole meidän yhteiskunnassamme tapana ilmaista koukeroisesti tai ainakaan kuivasti vaan alkukantaisemmin keinoin, joten virkkeeni saattaa sittenkin olla humoristinen. Mielestäni sekä aito loukkaantuminen että sen humoristinen esitystapa olisi hyväksyttävä, ja kun näin ei ole, on kyse suvaitsemattomuudesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat